Silikonit kosmetiikassa, mitä ne ovat ja miksi niitä käytetään?
Silikonit ovat synteettisiä polymeerejä, joita käytetään laajasti kosmetiikassa niiden silottavan, liukkaan ja vedenkestävän ominaisuuden vuoksi.
INCI-listoilla ne esiintyvät muun muassa nimillä:
- Dimethicone
- Cyclopentasiloxane
- Cyclohexasiloxane
- Amodimethicone
- Trimethylsiloxysilicate
Silikonit muodostavat iholle ja hiuksille ohuen kalvon, joka saa ne tuntumaan hetkellisesti sileiltä ja kosteutetuilta. Tämä on kuitenkin harhaa, sillä silikonit eivät hoida tai kosteuta ihoa, vaan ainoastaan antavat illuusion pehmeydestä.
Silikonien ympäristövaikutukset, hajoamattomuus ja kertyvyys
Vaikka kosmetiikkateollisuus mainostaa silikoneja turvallisina, tutkimukset osoittavat niiden pysyvyyden ympäristössä. Polydimetyylisiloksaanit (PDMS), sykliset siloksaanit (D4, D5 ja D6) ja muut silikonijohdannaiset eivät hajoa helposti luonnossa. Ne päätyvät jätevesien mukana vesistöihin, joissa ne kertyvät sedimentteihin ja siirtyvät edelleen ekosysteemeihin.
Erityisesti sykliset siloksaanit (Cyclotetrasiloxane, Cyclopentasiloxane ja Cyclohexasiloxane) ovat EU:n kemikaaliviraston ECHAn mukaan ympäristölle haitallisia ja niiden käyttöä rajoitetaan. Ne haihtuvat ilmaan, mutta eivät hajoa nopeasti, vaan voivat levitä laajoille alueille ennen lopullista hajoamistaan.
Miksi silikonit eivät ole biohajoavia?
Toisin kuin luonnolliset öljyt ja vahat, silikonit eivät ole biologisesti hajoavia. Niiden hajoaminen tapahtuu fysikaalisesti ja kemiallisesti, mutta ei biologisesti. Tämä tarkoittaa, että ne voivat hajota pienemmiksi yhdisteiksi esimerkiksi UV-säteilyn tai kemiallisen hapetuksen vaikutuksesta, mutta ne eivät katoa ekosysteemistä, kuten luonnolliset aineet. Hajoamistuotteina syntyy dimetyylisilanediolia (DMSD), joka voi haihtua ilmaan tai päätyä vesistöihin.
Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että silikonit voivat säilyä maaperässä ja vesistöissä jopa vuosia. Esimerkiksi tutkimuksessa, jossa analysoitiin maaperään joutuneiden silikonien hajoamista, havaittiin, että niiden hajottaminen riippuu täysin ympäristön kemiallisista prosesseista, ei mikro-organismeista.
Silikonien vaikutukset iholle ja hiuksille
Vaikka silikonit saavat ihon ja hiukset tuntumaan hetkellisesti sileiltä, ne eivät tarjoa pitkäkestoista hyötyä. Silikonit muodostavat kalvon, joka estää kosteuden haihtumisen, mutta samalla estää myös hoitavien aineiden imeytymisen. Tämä voi johtaa ajan myötä kuivempiin hiuksiin ja ihoon, sillä luonnollinen kosteustasapaino häiriintyy.
Iholle kertyvät silikonit voivat myös tukkia huokosia ja pahentaa iho-ongelmia, kuten aknea ja epäpuhtauksia. Esimerkiksi selän akne voi pahentua silikoneja sisältävien shampoiden tai hoitoaineiden käytöstä. Silikonit eivät ole komedogeenisiä samalla tavalla kuin jotkut ihohuokosia tukkivat öljyt, mutta niiden kerrostuminen voi tehdä ihostasi samean ja väsyneen näköisen
Vastuullisempaa, luonnollisempaa ja ekologisempaa ihonhoitoa
Saaren Taika ei käytä silikoneja tuotteissaan, koska niiden haitat ympäristölle ja iholle ovat selvästi suuremmat kuin mahdolliset lyhytaikaiset edut.
Sen sijaan, että turvautuisimme silikoneihin, käytämme tuotteissamme kasviöljyjä, kasvivahoja ja luonnollisia kosteuttajia, kuten hyaluronihappoa, glyseriiniä ja kasviuutteita, jotka hoitavat ihoasi aidosti ja pitkäkestoisesti.
Lue lisää aiheesta blogissamme:
Saaren Taika ei käytä siloksaaneja, turvallista ihonhoitoa ilman haitallisia kemikaaleja
Miksi valita sulfaatiton shampoo?
Ftalaattien vaarat ihonhoidossa – Saaren Taika tarjoaa turvallisempia vaihtoehtoja
PFAS-yhdisteet ja vaaralliset kosmetiikkatuotteet: Saaren Taian sitoutuminen turvallisuuteen
Kosmetiikassa usein käytetty ja alalla tehokkaimpana sekä turvallisimpana pidetty säilöntäaine Euxyl PE 9010 (90 % fenoksietanolia, 10 % etyyliheksyyliglyseriiniä) koostuu näiden kahden aineen yhdistelmästä. Fenoksietanoli on tunnettu helposti biohajoavana aineena, mikä tarkoittaa, että se hajoaa ympäristössä suhteellisen nopeasti ja tehokkaasti. Sen biohajoavuus viittaa myös siihen, että Euxyl PE 9010 saattaa olla ympäristölle vähemmän haitallinen kuin monet muut säilöntäaineet.
Lähteet:
Griessbach, E. F. C., & Lehmann, R. G. (1999). Degradation of polydimethylsiloxane fluids in the environment – A review. Chemosphere, 38(6), 1461-1468.
Carpenter, J. C., Cella, J. A., & Dorn, S. B. (1995). Study of the Degradation of Polydimethylsiloxanes on Soil. Environmental Science & Technology, 29(4), 864–868.
Xu, S., Lehmann, R. G., Miller, J. R., & Chandra, G. (1998). Degradation of Polydimethylsiloxanes as Influenced by Clay Minerals. Environmental Science & Technology, 32(9), 1199-1206.
Lehmann, R. G., Miller, J. R., & Kozerski, G. E. (2000). Degradation of silicone polymer in a field soil under natural conditions. Chemosphere, 41(5), 743-749.
Grant Industries. (2018). Silicones are degradable and sustainable – Regulatory update.
Gil Navarro, C. (2016). Analysis of volatile dimethicones for cosmetics. Personal Care Europe, November, 65-67.






