Ennakkoluulot ja kohtaamani vähättely nuorena naisjohtajana
Olen kyllästynyt pienentämään itseäni. En jaksa kuunnella enää muiden lannistavaa puhetta – Jos sen sijaan kannustaisimme ja auttaisimme toisiamme, voisimme yhdessä luoda parempaa, kestävää tulevaisuutta seuraaville sukupolville.
Kohtaan jatkuvasti vähättelyä, epäilyksiä ja kyseenalaistamista. Minusta tuntuu, että olen koko elämäni saanut todistella muille kykyjäni. Tässä on tarinani siitä, miten olen kohdannut ja voittanut nämä haasteet.
Lapsuuden loppuminen
Hieman ennen kahdeksanvuotis-syntymäpäivääni jouduin todistamaan elämäni traumaattisinta hetkeä, jolloin sekaisin ollut puolisäni hyökkäsi äitini kimppuun ja yritti kuristaa hänet hengiltä silmieni edessä. Seurasin tilannetta ovenraosta ja tuossa hetkessä päätin juosta miestä kohti, potkaista tätä. Mies irrotti äidistäni, tarttui minuun ja heitti seinään. Äitini sai happea ja käski minun hakea apua.
Hetkessä, jouduin kasvamaan aikuiseksi ja ottamaan äidin roolin perheessämme. Elimme seuraavat 7-vuotta jatkuvan väkivallan uhan, pelon ja uhkailun riepottelemana. Muistan, kuinka öisin tuijotin ikkunaani enkä saanut unta, koska pelkäsin jokaista varjoa ja sitä, että mies palaisi.
Nukuin pitkään äitini vieressä ja äiti katsoi joka ilta ‘’laserkatseen’’ kanssa, ettei lähistöllä ollut vaaroja. Joskus yksin kotona ollessani saatoin olla piilossa keittiön pöydän alla keittiöveitsen kanssa. Mies uhkaili äitiäni jatkuvasti puhelimitse, käytti hyväkseen oikeutta tavata pikkuveljeäni, ja pelkäsin miehen palaavan ja satuttavan meitä uudestaan.
Äitini oli masentunut. Huolehdin kodistamme, kävin lähikaupassa, tein ruokaa, siivosin ja vahdin pikkuveljeäni. En pystynyt leikkimään ikätovereideni kanssa, kuten muut lapset ja usein jouduin kieltäytymään leikeistä vahtiessa pikkuveljeäni, eikä muut lapset halunnut aina tulla meille.
Pidin erityisesti koulusta, siellä sain leikkiä ja olla normaali. Koulussa pystyin hetkeksi unohtamaan kotona vallitsevan ahdistavan ilmapiirin, mikä auttoi minua jaksamaan. Ysiluokalla mieleni päätti, ettei jaksa enää ja sairastuin masennukseen, silti pääsin yläasteelta 9,3 keskiarvolla.
Päihderiippuvuus
Kun kamppailin päihderiippuvuuden kanssa, sain vähätteleviä katseita, epäilyksiä luotettavuudesta. Jopa terveydenhuollosta saamani asenteellisen kohtelun perusteella koin itseni ala-arvoiseksi.
Menetettyäni ajokorttini jouduin antamaan virtsanäytteitä ja lääkärin asenne minua kohtaan oli varautunut, eikä lääkäri uskonut, että näyte voisi olla puhdas. Ajattelin, ettei minusta ole parantumaan päihderiippuvuudesta ikinä, eikä minusta koskaan tule mitään.
Tämä lisäsi entisestään päihderiippuvuudesta aiheutunutta häpeää, epäonnistumisen tunnetta ja vaikeutta toipua. Kukaan ei uskonut minua – en mielestäni kuulunut päihdepiireihin, halusin pois ja tarvitsin apua, sitä saamatta. Toisin kuitenkin kävi, todistin kyseenalaistajille, että pystyn saavuttamaan haluamani elämäni haasteista tai lähtökohdista huolimatta.
Pohjamudista ylöspäin
Pääsin irti päihteistä ja loin itselleni uran, joka on mahdollistanut esimerkiksi oman asunnon hankinnan sekä perheen perustamisen. Tänään olen monialayrittäjä, kahden lapsen äiti ja toimitusjohtaja.
Perustaessani omaa tatuointiyritystä tein portfolion piirustuksistani ja tekemistäni tatuoinneista. Kiersin itsevarmana Turun tatuointiliikkeitä ja koin takaiskun, petyin. Joissain liikkeissä vastaanotto oli suorastaan töykeää ja tuntui erittäin pahalta, jopa lannistavalta, nuorena aloittelevana yrittäjänä. Kierroksellani sain kuitenkin kultaisia neuvoja alan ammattilaisilta ja yksi liike pyysi palaamaan muutaman kuukauden päästä.
Jatkoin sinnikkäästi yrittämistä. Seuraavaksi aloin varaamaan tatuointiaikoja eri liikkeisiin ja sitä kautta sainkin paikan. Pian 21-vuotiaana olin monialayrittäjä, tein tatuointeja, pidin omaa verkkokauppaa, käärin saippuaa silkkipaperiin ja valmistin puisia saippua-alusia mieheni kanssa.
Kokemattomana ja nuorena miljoonayrityksen johtajaksi
Aloitin oppimatkani toimitusjohtajaksi syksyllä 2020 äitini perustamassa yrityksessä, Saaren Taiassa. Tämän neljän vuoden aikana olen kohdannut vähättelyä, ennakkoluuloja ja kyseenalaistamista, erityisesti miehiltä. Vaikka olenkin kooltani pieni, 150cm, nuori 28-vuotias naisjohtaja, minulle on kertynyt runsaasti kokemusta elämästä, yrittäjyydestä, epäonnistumisista ja onnistumisista sekä johtamisesta ja tietenkin alalta, jolla toimin.
Sen lisäksi, että olen kunnianhimoinen, nöyrä ja tiedonjanoinen, tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa. Työni tatuointitaiteilijana on mahdollistanut monia keskusteluja erilaisten ihmisten kanssa eri asemissa ja työpaikoissa.
Kuuntelen muiden kuulumisia, huolia ja työkokemuksia. Olen voinut jutella omista haasteistani työssäni ja kuulla, millaista muissa työpaikoissa on. Keskustelujen pohjalta olen pystynyt tekemään oivalluksia ja kokeilla uusia asioita omassa työssäni sekä työpaikallamme, sillä oma visioni on, että Saaren Taika on yksi Suomen parhaimpia työpaikkoja.
Jatkuva oppiminen
Olen lukenut viimeiset kolme vuotta lähes päivittäin vähintään tunnin mm. kosmetiikkaan, ihmistuntemukseen, johtamiseen tai talousasioihin liittyvää kirjallisuutta, joista olen tehnyt muistiinpanoja ja ammentanut ideoita sekä maalannut tulevaisuuden kuvaa siitä, millainen johtaja haluan olla.
Olen myös ymmärtänyt mitä en halua olla sekä millainen haluan Saaren Taian olevan vuosien kuluttua. Suosikkikirjojani tällä hetkellä on ‘’Ymmärrä uupunutta, johda uuvuttamatta’’, ‘’Paranoidi optimisti’’, ‘’Johtajuus’’, ‘’Rohkea kauppajätti’’ ja ‘’Modern Cosmetics – Ingredients of natural origin’’.
Jatkuvan itseni sivistämisen lisäksi olen osallistunut moniin eri koulutuksiin sekä aloittanut yritysjohtamisen ammattitutkinnon.
Verkostojen tärkeys
Nykyään käyn erilaisissa verkostoitumistapahtumissa, aamupala-tapahtumissa, lounailla sekä messuilla, joissa pääsen tutustumaan alan uusimpiin trendeihin, innovaatioihin ja muutoksiin sekä kansainvälisiin raaka-aine toimittajiin ja sopimusvalmistajiin.
Viimeaikoina olen panostanut erityisesti verkostoitumiseen Suomessa ja ulkomailla. Olen huomannut, että kasvavan verkostoni myötä on ollut helppoa löytää uusia luotettavia yhteistyökumppaneita, joilta on myös saanut apua tarvittaessa.
Kohtaamani vähättely nuorena naisjohtajana
Työssäni kohtaan jatkuvasti vähättelyä ja ennakkoluuloja itseäni sekä naispuolista johtoryhmäämme kohtaan. Esimerkiksi kesällä vuonna 2022, kun osallistuin videopalaveriin laskujen pidennettyihin maksuaikoihin liittyen yhteistyökumppanin kanssa, huomasin miespuolisen johtajan vähättelevän katseen ja äänensävyn, kun kameran takaa paljastuikin pienikokoinen, nuori naisjohtaja.
Koin, että henkilö epäili kykyäni johtaa ja hoitaa silloista heikkoa kassatilannettamme. Muutamasta laskusta oli jo ehtinyt tulla muistutuslasku, joita emme olleet koskaan edes saaneet ja henkilö syytti meitä maksamattomista huomautuslaskuista, eikä meinannut suostua myöntää laskuille maksuaikaa- tai osamaksua.
Triggeröikö pieni kokoni tai sukupuoleni miehiä uhkailemaan minua?
Yrityksemme rautaiset osaajanaiset
Jatkuva menneeseen takertuminen
Törmään monesti myös siihen, että yksityiselämääni tarkastellaan ja arvostellaan jatkuvasti. Keskusteluissa usein nostetaan esille taustani päihderiippuvaisena ja oletetaan, että en voisi osata mitään, koska olen joskus ollut päihderiippuvainen.
Haluan kuitenkin inspiroida muita tarjoamalla esimerkkiä siitä, miten voit kääntää vaikeudet menestykseksi ja siksi puhun avoimesti myös menneisyydestäni.
Minua pyydettiin taannoin puhumaan päihdehistoriastani erääseen lukioon, jossa pääsin kertomaan myös mitä nykyään teen. Nuoret kysyivät minulta lopuksi erilaisia kysymyksiä kuten, ‘’olenko ollut onnellinen’’, ‘’onko kyse addiktiosta, jos ei voi olla oppituntia ilman päihteitä’’ tai ‘’mitä pitäisi tehdä, kun kaduttaa, että pakotin ystäväni ottamaan viivan’’.
Tällaiset keskustelut osoittavat, kuinka tärkeää on, että jaamme tarinamme ja autamme toisiamme ymmärtämään, että vaikeuksista voi selviytyä. Jokainen nuori ansaitsee toivon ja mahdollisuuden parempaan tulevaisuuteen.
Luennon jälkeen useat nuoret antoivat hyvää palautetta ja olivat kiitollisia, että joku uskaltaa tulla kertomaan näin vakavasta ja vaikeasta asiasta. Oppilaat kiittivät rohkeudestani kertoa kokemuksistani avoimesti oppilaille ja heidän mielestään konkretisoin päihteiden haitat.
Minulle kerrottiin, että kokemukseni oli oppilaille hyödyllinen ja herätti heissä ajatuksia, sekä oli heille silmiä avaavaa kuulla rehellisiä kokemuksia päihteiden käytöstä ja sen haitoista.
Positiivinen ja kannustava keskustelukulttuuri
Haluankin innostaa positiiviseen ja kannustavaan keskustelukulttuuriin sekä yhteistyöhön, sillä uskon vahvasti, että yhdessä voimme olla parempia ja luoda kestävämpää tulevaisuutta seuraaville sukupolville.
Mikäli haluat verkostoitua tai kaipaat puhujaa kokemuksistani, voit laittaa minulle viestiä linkkarissa tai instagramissa. TikTokissa jaan kokemuksiani nuorille ja Instagramissa voit seurata arkeani monialayrittäjänä, kahden lapsen äitinä ja toimitusjohtajana.






