Yksinäisyys ja arkuus nuorena naisjohtajana
Hei taas ainutlaatuinen lukijani ruudun toisella puolella! Tänään 11.7. vietetään ‘’Piristä yksinäistä’’ -päivää ja haluan kertoa siitä miten toimitusjohtajana koen jatkuvasti yksinäisyyttä sekä siitä, miten epävarmuus ja arkuus on jatkuvasti vaikeuttanut työtäni.
Äitini sairastaa sosiaalisten tilanteiden pelkoa, joka aiheuttaa monia henkisiä ja fyysisiä oireita jo pelkästä ajatuksesta vuorovaikutuksesta ihmisten kanssa, kuten sydämen tykystä, hengenahdistusta, tärinää ja paniikkia. Lapsuudessani äitini ei ole voinut soittaa pizzeriaan tilatakseen ruokaa, käydä yksin kaupassa tai lääkärissä, eikä tutustua uusiin ihmisiin.
Yksin tapahtumissa, tutustuminen jännittää
Olen kasvanut tämän mallin kanssa ja vaikka nautinkin syvällisistä keskusteluista, henkilökohtaisista tarinoista ja ajatusten jakamisesta, olen omaksunut lapsena äitini tapoja toimia vuorovaikutustilanteissa.
Pitkään pyysin kumppaniani soittamaan pizzeriaan ja piilouduin äitini olan taa ensimmäisenä vuotenani toimitusjohtajana.
Jätin verkostoitumistapahtumat välistä, ja jos sinne kuitenkin päädyin, istuin yksin syrjässä miettien päässäni kaikkia niitä asioita, joita halusin sanoa. Sanat juuttuivat vain kurkkuuni ja hetkessä tapahtuma oli ohi, enkä ollut saanut sanotuksi mitään.
Eroon yksinäisyydestä
Vasta viimeisen puolentoista vuoden aikana olen pakottanut itseni erilaisiin verkostoitumistapahtumiin ja keskustellut siellä aina vähintään yhden uuden ihmisen kanssa.
Joka kerta, kun pakotan itseni astumaan oman epämukavuusalueeni ulkopuolelle, sanomaan ”moi”, tunnen, miten vatsanpohjani vääntää, käteni hikoavat ja sydämeni lyö kovempaa. Muutaman minuutin kuluttua jännitys kuitenkin laukeaa ja pian keskustelu käy luonnostaan, aivan kuin olisimme jo tunteneet pidempään.
Verkostojen puuttuminen ja arkuus on lisännyt yksinäisyyttäni toimitusjohtajana. Astuin 24-vuotiaana hieman alle kolmen miljoonan liikevaihtoa tekevän yrityksen johtoon ja aloitin oppimatkani toimitusjohtajaksi syksyllä 2020.
Tämän neljän vuoden aikana on tapahtunut paljon, työhyvinvointiin on panostettu, toimintatapoja ja ohjeistuksia on luotu, vastuuta on jaettu. Koronasta-, epäonnistuneen myymälän sulkemisesta ja kassakriisistä on selvitty, osaajia on palkattu, lista jatkuu…
Kasvua on tehty ja liikevaihtomme onkin kasvanut vuodesta 2020 lähes 200% ja vakituisia työntekijöitä meillä on vuoden 2020 n. 10 henkilön sijaan tällä hetkellä jo 25. Aika upeaa, eikö olekin?
Toimitusjohtajan työ on yksinäistä, mutta silti parasta
Vaikka toimitusjohtajan työ vauhdikkaassa kasvuyrityksessä on mielestäni parasta ja jokainen päivä tuo uusia haasteita sekä mahdollisuuksia oppia sekä kehittyä, on työ myös yksinäistä.
Toimitusjohtajana joudun tekemään jatkuvasti päätöksiä, jotka vaikuttavat koko organisaatioon kaikissa sen tasoissa. Vaikka keskustelen päivittäin henkilöstön, johtoryhmän ja eri asiantuntijoiden kanssa, lopulliset päätökset jäävät kuitenkin pienille harteilleni. Tämä vastuun paino tuntuu usein raskaalta ja pelkään, että teen virheellisen päätöksen, jolla voi olla merkittäviä seurauksia yritykselle tai henkilöstöllemme.
Työnkuvani on erittäin laaja ja ainutlaatuinen, eikä kukaan muu organisaatiossamme kanna samaa vastuuta. Vaikka toimimme tiiminä tiiviisti yhdessä, puhumme avoimesti ja tuemme toisiamme, koen usein itseni ulkopuoliseksi, sillä muut eivät aina ymmärrä, mitä kaikkea työni toimitusjohtajana pitää sisällään. Vaikka minulla on mahtava ja osallistuva tiimi, joka tukee minua, lopulta olen yksin vastuussa yrityksemme menestyksestä tai epäonnistumisesta.
Monet päätökset ja keskustelut, joita käyn päivittäin, ovat salassapidettäviä ja luottamuksellisia. Tämä rajoittaa keskustelujani, mikä tekee työstäni entistä yksinäisempää. Välillä tuntuu, että kannan huolia, joita en voi purkaa kenellekään.
Välillä työni toimitusjohtajana on erittäin vaativaa ja stressaava, jolloin työpäivät herkästi venyvät. Huomaan silloin laiminlyöväni perhettäni. Tämä eristäytyminen omasta henkilökohtaisesta verkosta lisää yksinäisyyden tunnettani entisestään.
Pelkään epäonnistuvani ja toimitusjohtajana olen jatkuvan tarkkailun alla, kaikki onnistumiset ja epäonnistumiset ovat julkista tietoa. Joskus epäonnistumisen pelko voi lamaannuttaa ja johtaa siihen, että eristäydyn muista ja tämä lisää taas yksinäisyyttä entisestään.
Yksinäisyys luo usein ahdistusta, stressiä ja ulkopuolisuuden tunnetta
Kaikki edellä mainitut tekijät vaikuttavat merkittävästi henkiseen hyvinvointiini. Yksinäisyys luo usein ahdistusta, stressiä ja ulkopuolisuuden tunnetta, jotka voivat johtaa uupumukseen tai syrjäytymiseen.
Olen huomannut, etten ole yksin tuntemuksieni kanssa ja moni muukin kamppailee yksinäisyyden, arkuuden, epävarmuuden, riittämättömyyden ja monien muiden haasteiden kanssa. Olen alkanut liittymään erilaisiin ryhmiin ja osallistumaan verkostoitumistapahtumiin sekä rohkeasti laittamaan verkostoitumispyyntöä linkkarissa.
Yksinäisyyden kanssa voi oppia elämään
Yksinäisyys voi olla todellinen haaste ja uuvuttaa, mutta sen kanssa voi oppia elämään ja sitä voi hallita. Kirjoitin hiljattain paperiseen päiväkirjaani ‘’Olen ympäröinyt itseni ihmisillä, joiden puoleen voin tarvittaessa kääntyä, kysyä neuvoa ja luottaa, että teen oikeita päätöksiä toimitusjohtajana. Koin ensikertaa, ettei kaikki ihmiset halua minulle tai perheelleni pahaa, vaan auttaa. Ensikertaa koen, etten ole enää yksin.’’
Me Saaren Taialla haluamme auttaa sinua tuomaan iloa läheistesi elämään, joten tämän teemapäivän johdosta meillä on 14.7. asti kampanja, jonka aikana saat -25% alennusta ostoskorisi loppusummasta ja voit halutessasi lähettää lahjan paketoituna henkilölle, jota haluat piristää.
Näin se toimii:
- Valitse tuotteita verkkokaupastamme shop.saarentaika.com
- Kirjoita ostoskorin viestikenttään mikäli haluat tilaukselle paketoinnin
- Käytä kassalla alekoodi PIRISTYS25 ja saat -25% alennusta
- Syötä haluamasi vastaanottajan toimitustiedot ja maksa tilaus
- Paketoimme ja lähetämme lahjan – ilon jakaminen ei ole koskaan ollut näin helppoa!
Jaetaan iloa yhdessä tai piristä itseäsi laadukkailla Saaren Taika -tuotteilla!
Rakkaudella Sinulle, Särkisalon saaristosta
Veera
