Ihon pH ja sen mahdolliset muutokset ovat toisinaan keskustelun aiheena, etenkin somessa. Monissa keskusteluissa mainitaan saippuapesun nostavan ihon pH-arvoa, vaikka tällaiselle väitteelle ei löydy tieteestä tukea.
Tässä artikkelissa pyrin avaamaan ihon pH:n muodostumista ja monia seikkoja, jotka vaikuttavat ihon pH-arvoon.
Saippuan pitkäaikainen käyttö ei vaikuta ihmisen ihon pH:n ylläpitomekanismiin
Tutkimuksessa oli kaksi ryhmää, joista toinen oli käyttänyt saippuapohjaista puhdistusainetta yli 5 vuotta ja toinen ryhmä, joka oli käyttänyt miedosti hapanta puhdistusainetta yli 5 vuotta.
Jokaisen koehenkilön sisäkyynärvarren pH mitattiin ennen saippuapalalla puhdistamista ja 6 tunnin ajan sen jälkeen.
Tulos: Näiden kahden ryhmän ihon pH:ssa ei ollut eroja ennen puhdistusta, välittömästi puhdistuksen jälkeen tai pH:n palautumisnopeudessa 6 tunnin aikana.
Johtopäätös: Nämä tulokset viittaavat siihen, että saippuapohjaisen puhdistusaineen pitkäaikainen jatkuva käyttö ei vaikuta ihmisen ihon pH:ta ylläpitävään mekanismiin.
Lähde: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/25073884/ Saippuan pitkäaikainen käyttö ei vaikuta ihmisen ihon pH:n ylläpitomekanismiin
Mistä ihon pH muodostuu?
Ihon pH:n muodostuminen ja siihen vaikuttavat tekijät ovat monimutkaisia prosesseja, jotka ovat tärkeitä ihon terveyden ja toiminnan kannalta. Ihon pH voi muuttua monesta syystä, joista keskeisiä ovat:
- Talirauhasten toiminta: Talirauhaset erittävät talia, joka on tärkeä osa ihon suojakerrosta eli happovaippaa. Talissa on rasvahappoja, jotka auttavat ylläpitämään ihon happamuutta.
- Hikirauhasten erittämä hiki: Ekriiniset hikirauhaset erittävät happamaa hikeä, joka auttaa neutraloimaan emäksisiä aineita iholla ja ylläpitämään ihon happamuutta.
- Ihon luonnollinen uusiutuminen ja aineenvaihduntaprosessit: Ihon solut uusiutuvat jatkuvasti, mikä voi vaikuttaa sen kemialliseen koostumukseen ja pH:een.
- Ympäristötekijät: Ulkoiset tekijät, kuten ilmansaasteet ja UV-säteily, voivat vaikuttaa ihon pH:een ja sen kykyyn toimia esteenä haitallisille aineille.
Tämän artikkelin perusteella on selvää, että ihon pH:n ylläpito on monimutkainen yhdistelmä biologisia prosesseja ja ulkoisia vaikutuksia.
Jokaisen ihmisen iho reagoi eri tavoin, ja siksi ihonhoitorutiinien tulisi olla yksilöllisiä ja huomioida henkilökohtaiset eroavaisuudet ja ympäristötekijät.
Ihon terveyden ja toiminnan kannalta on tärkeää ymmärtää ihon luonnolliseen pH:seen vaikuttavia tekijöitä, jotta voidaan ehkäistä iho-ongelmia ja edistää ihon kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Hikirauhaset
Hikirauhasia on kolmea tyyppiä, ekkriinisiä, apoekriinisiä ja apokriinisiä. Apokriiniset hikirauhaset jakautuvat rajoitetuille alueille, kuten kainaloon ja anogenitaaliseen alueeseen ja apoekriiniset hikirauhaset sijaitsevat pääasiassa kainalossa. Ekriiniset hikirauhaset ovat päätyyppi ja ne ovat laajalti jakautuneet ihmisen iholle (2-4 miljoonaa kehoa kohti).
Hiki ja ihon pH
Hikirauhaset erittävät hikinestettä ihon pinnalle, jonka avulla keho sääntelee lämpötilaansa, toisin sanoen estää elimistöä ylikuumenemasta.
Hiki sisältää luonnollisia ihoa kosteuttavia ainesosia, kuten ureaa, laktaattia ja vettä, joiden avulla hikineste estää sekä ihoa kuivumasta, että edistää ihon suojakerroksen toimintaa.
Lisäksi ihon pinnalla elävien pieneliöiden toimintaa säätelee hien hapan pH-arvo,
yhdessä antimikrobisten peptideiden laktoferrinin, dermisiidin ja katelisiidin kanssa.
Hikirauhasten toiminnan menetys johtaa ihohäiriöihin, kuten atooppiseen ihottumaan.
Talirauhaset
Talirauhaset erittävät talia, joka sitoutuu karvatuppeihin useimmissa kehon osissa. Kasvojen iholla on alueita, joilla on paljon talirauhasia.
Näitä alueita kutsutaan talirikkaiksi vyöhykkeiksi, ja niitä ovat esimerkiksi otsa, kulmakarvojen välinen alue ja nenän sivut.
Tali sisältää triglyseridejä, vahaesteriä, skvaleenia, kolesterolia ja muita aineita.
Talirauhanen koostuu useista lohkoista, jotka sisältävät talisolusoluja ja tiehyitä. Ulommaisella alueella olevat talisolut lisääntyvät ja siirtyvät kohti tiehyttä talin kypsyessä varastoituna, ja sitten hajoavat vapauttaen talin tiehyeeseen.
Tätä prosessia kutsutaan holokriiniseksi eritykseksi, ja se kuljettaa talin ihon pinnalle karvojen juurten kautta. Tali yhdistettynä ihosolujen lipideihin muodostaa ”happaman vaipan” (acidic mantle) , joka emulgoituu ihon vedellä.
Tämä hapan alue, jonka pH on 4–6, auttaa suojaamaan ihoa kuivumiselta ja toimii esteenä haitallisten aineiden tai organismien tunkeutumiselle.
Talirauhasten poikkeavuudet voivat johtaa ihosairauksiin, kuten atooppiseen ihottumaan, akneen ja dermatiittiin. Talin eritystä säätelevät androgeenit, estrogeenit, glukokortikoidit ja prolaktiini.
Androgeenin aiheuttama talineritys on korkea vastasyntyneillä, mutta vähenee lapsuudessa ja nousee jälleen murrosiässä, saavuttaen huippunsa nuorilla aikuisilla, ja vähenee sitten vähitellen vanhetessa, erityisesti naisilla vaihdevuosien jälkeen.
Talirauhasten määrä pysyy vakiona vanhuuteen asti, mutta sitten vähenee talisolusolujen uusiutumisen vähenemisen vuoksi.
Ihon happovaippa, acid mantle
Ihon happaman luonteen vuoksi on yleisesti otettu käyttöön termi ”happovaippa” viittaamaan ihon happamaan ulkopinnan pH-arvoon.
Ihon happaman ympäristön ylläpitäminen on tärkeää ihon asianmukaisen toiminnan kannalta.
Sellaisenaan ihon on kyettävä vastustamaan jossain määrin hapan/emäksistä aggressiota (eli sillä on oltava puskurointikyky) ja sillä on oltava mekanismit ihon happaman luonteen ylläpitämiseksi.
Ihon pH ja ihon puskurikapasiteetin perusteet
pH-arvo 7.0 tarkoittaa neutraaliutta. pH-arvo alle 7 tarkoittaa happamuutta ja pH yli 7 emäksisyyttä. pH-arvoa käytetään mittaamaan, onko keho säilyttämässä normaalia happo-emäs tasapainoa. Suotuisa pH on välttämätön entsyymien ja muiden biokemiallisten järjestelmien toiminnalle.
Kun laimennetut vesipohjaiset happo- tai emäksiset liuokset kohtaavat ihon, pH:n muutos on yleensä väliaikainen ja alkuperäinen ihon pH palautuu nopeasti, mikä osoittaa, että iholla on merkittävä sisäinen puskurikapasiteetti.
Muutokset ihon pH:ssa ja puskurikapasiteetissa
Vastasyntyneillä, vanhuksilla ja atooppista ihottumaa sairastavilla on tunnetusti muutoksia ihon perus-pH:ssa, mikä vähentää heidän puskurikapasiteettiaan. Vastasyntyneen ihon pH on korkeampi, mikä tarkoittaa pienempää puskurikapasiteettia, lisääntynyttä hilseilyä, suurempaa ihon kosteutta ja erilaista ihon mikrobistoa verrattuna aikuisen ihoon.
Vastasyntyneen kauden jälkeen ihon pH pysyy tasaisena noin 60-vuotiaaksi saakka. Kohonnut ihon pH ja alentunut puskurikapasiteetti kehittyvät jälleen ikääntyvän ihon ympärillä noin 60-vuotiaasta 90-vuotiaaksi.
Ikääntyneen ihon ultrastruktuurimuutosten analyysi osoittaa muutoksia vapaissa aminohapoissa (FAA) ja kollageeniproteiinin konformaatioissa. Nämä muutokset muihin ihoproteiineihin saattavat myös selittää perus-pH:n ja puskurikapasiteetin muutokset ikääntyneessä ihossa.
Perus-pH:n muutoksia havaitaan myös tulehduksellisia ihosairauksia sairastavilla. Mutta vasta vain atooppisessa ihottumassa ja ärsytyskontaktidermatiitissa on kuitenkin tieteellisesti tutkittu puskurikapasiteettia, joten tiedot ovat vajavaisia.
Luettelo tulehduksellisista sairauksista, joihin liittyy ihon pH-muutoksia:
- Atooppinen ihottuma
- Seborrooottinen ihottuma
- Vaippaihottuma
- Acne vulgaris Ichthyosis vulgaris Kontaktidermatiitti
- Säteilydermatiitti
- Psoriasis
Mikä sitten voi muuttaa ihon pH:ta?
Ihon pinnan pH on raportoitu vaihtelevan rodun, sukupuolen ja geneettisen taustan mukaan. Mustaihoisilla on matalampi ihon pinnan pH verrattuna kaukasialaisiin.
pH-arvot kainalossa, napatyngässä, kämmenessä, jalkapohjassa, poskessa olivat korkeampia kuin päänahassa, otsassa, korvan takana ja polvitaipeessa, etukäsivarressa, niskan takana, selässä, käden selkämyksessä, etureidessä ja etusääressä.
Korkein pH mitattiin kainalossa (miehillä 5,98 ja naisilla 6,00). Tutkimus huomauttaa, että sekä hikirauhasten että bakteeriflooran tiheys johtaa korkeaan ihon pH:oon, kun taas alueilla, joilla on paljon talirauhasia ja bakteeriflooraa, havaittiin matalampi pH.
Kainalon alueella ihon pinnan pH eroaa merkittävästi miesten ja naisten välillä, naisilla havaittiin happamampia pH-arvoja kuin miehillä. Pesemättömän kainalon perus-pH-arvo oli miehillä 6,58 verrattuna naisten arvoihin, jotka olivat 5,8. Mielenkiintoista kyllä, pelkän hanaveden käyttö kainaloiden pesuun lisäsi edelleen eroa miesten ja naisten pH-arvojen välillä.
Ihon happamoitusmismekanismit
Ihon perus-pH:n ylläpidossa vaikuttavat mekanismit ovat hyvin tutkittuja. Tunnetut endogeeniset mekanismit vastaavat sarveiskerroksen pH:n alentamisesta ja ylläpidosta solunulkoisessa ja/tai solunsisäisessä ympäristössä.
Vapaat rasvahapot (FFA): Kun keratinosyytit erilaistuvat, niiden fosfolipidit muuttuvat vapaiksi rasvahapoiksi. Tämä prosessi alentaa ihon sarveiskerroksen pH-arvoa noin yhdellä yksiköllä. Tutkimukset osoittavat, että nämä rasvahapot ovat tärkeitä ihon läpäisyesteen toiminnalle.
NHE-1 Kuljetin: Tämä kuljetinproteiini siirtää natriumioneja soluun ja vetyioneja ulos solusta, mikä auttaa ylläpitämään ihon pH-tasapainoa. Kun NHE-1 puuttuu, ihon pH nousee hieman, noin 1/4 yksiköllä.
Filagriinin hajoamistuotteet: Filagriinin hajoaminen aminohapoiksi ja niiden muuttuminen karboksyylihapoiksi alentaa sarveiskerroksen pH-arvoa noin 1/2 yksiköllä. Filagriinin mutaatiot voivat lisätä pH-arvoa 1/4 tai 1/2 yksiköllä riippuen mutaation laajuudesta.
Eumelaniinin hajoaminen: Melaniinirakeet siirretään melanosyyteistä keratinosyytteihin ja säilytetään happamissa fagolysosomeissa. Kun melanosomit hajoavat, ne vapauttavat protoneja, mikä voi alentaa tumman ihon pH-arvoa enemmän kuin vaalean ihon.
Nämä mekanismit yhdessä auttavat ylläpitämään ihon happamuutta ja suojaavat ihoa erilaisilta haitoilta.
Ihon puskurikapasiteetin mekanismit
Ihon epidermiksen osat, jotka ovat vastuussa ihon puskurikapasiteetista.
Talirauhaset
Tali on keltainen, tahmea neste, jota talirauhaset erittävät. Talin on ajateltu suojaavan epidermistä emäksiltä hidastamalla happojen tai emästen vaikutusta ja tunkeutumista ihoon.
Talin sisältämät rasvahapot voivat toimia puskurijärjestelmänä. Myöhemmät tutkimukset ovat kuitenkin kyseenalaistaneet talin puskurikapasiteetin, sillä havaittiin, että lipidittömällä iholla neutralointi tapahtuu nopeammin kuin käsittelemättömällä iholla.
Lipidikerros sarveiskerroksessa
Sarveiskerroksen lipidikerroksessa olevat rasvahapot ovat tärkeitä lamellaarikalvojen muodostumiselle ja sarveiskerroksen happamoitumiselle.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että parantunut solunsisäinen lipidilamelli on tärkeä ihon esteen toiminnalle ja se liittyy parantuneeseen puskurikapasiteettiin. Rasvahappojen oma vaikutus ihon puskurikapasiteettiin ei kuitenkaan ole vielä selvä.
Vesiliukoiset aineosat epidermiksessä
Vesiliukoiset aineosat ovat tärkeitä ihon puskurikyvylle. Kokeet, joissa iho kasteltiin vedellä ja josta vesiliukoiset aineosat poistettiin, osoittivat merkittävästi alentunutta neutralointikykyä. Tämä viittaa siihen, että vesiliukoiset aineet ovat merkittäviä ihon puskurikapasiteetin kannalta.
Hiki
Vaikka apokriininen hiki on emäksistä eikä vaikuta ihon puskurikapasiteettiin, ekriininen hiki on yleensä hapan (pH 4.0-4.5) ja se nopeuttaa alkalin neutralointia. Ekriinisessä hiessä olevat maitohapot ja aminohapot voivat olla osa sarveiskerroksen puskurikapasiteettia, mutta niiden merkitys on vielä epäselvä.
Filagriinin hajoamistuotteet
Filagriini on tärkeä epidermiksen proteiini, joka hajoaa aminohapoiksi ja niiden johdannaisiksi. Näiden hajoamistuotteiden on ajateltu osallistuvan sarveiskerroksen happamoitumiseen ja mahdollisesti myös sen puskurikapasiteettiin.
Keskustelu ihon puskurikapasiteetista jatkuu edelleen, ja uudemmat tutkimukset voivat tarjota lisätietoa siitä, miten eri aineosat vaikuttavat ihon kykyyn säädellä pH-tasoaan.
Ihon pH on tärkeässä osassa ihon terveyttä ajatellen
On tärkeää korostaa, että ihon pH:n ylläpito on keskeinen osa ihon terveyttä. Tasapainoinen ihon pH auttaa vahvistamaan ihon luonnollista suojakerrosta, mikä puolestaan vähentää tulehdusreaktioita, infektioita ja muita ihosairauksia. Optimaalinen pH tasapainottaa myös ihon mikrobiomia, mikä on elintärkeää ihon terveelle toiminnalle.
Ihon pH voi vaihdella eri ihmisillä ja eri kehon alueilla, joten henkilökohtainen lähestymistapa ihonhoitoon on suositeltavaa. Seuraamalla ihosi kuntoa ja reaktioita eri tuotteisiin voit paremmin ymmärtää, mitkä tuotteet ja menetelmät toimivat juuri sinulle.
Jatkuvalla tutkimuksella ja kehityksellä pyritään ymmärtämään yhä syvemmin, miten ihon pH vaikuttaa ihon terveyteen ja miten sitä voidaan tehokkaammin säädellä erilaisilla hoitokeinoilla.
Lähteenä artikkelille on käytetty kirjaa: Handbook of Cosmetic Science and Technology (fifth edition)
Frank Dreher, Elsa Jungman, Kazutami Sakamoto, Howard I. Maibach
Lue blogistamme lisää ihon pH:seen liittyviä artikkeleita:
Saaren Taika palasaippua ei vahingoita ihon suojamuuria
Onko ongelmanasi maksaläiskät tai ruusufinni? Meillä on ratkaisu!
Palasaippua, ihon suojakerros, ihon pH, ihon sebum ja hyvät bakteerit
Saippua nostaa ihon pH:ta, totta vai tarua?
